Matkalla lämpöön

MATKALLA LÄMPÖÖN

 Lähdin kohti Portugalia, kun suomessa alkoi jo olla kylmä ja synkkä syksyinen keli. Juoksin kotiovelta autoon, koska ulkona satoi  Lähtiessäni reissuun kello oli 4 aamuyöllä.
Lentokentälle ei ollut pitkä matka, vain noin 30min. Mietin lentokentälle saavuttuani, että tämä todella tapahtuu. Lähden Portugalin lämpöön, löysin todella paikan johon haluan mennä ja tulen viettämään siellä yhteensä 6 viikkoa.

Bellan kanssa yhteinen hetki ennen lähtöäni

Jostain syystä en ole koskaan osannut pelätä uusia mahdollisuuksia elämässä, vaikka kyse olisi ihan uudesta kokemuksesta ja vaikka se tapahtuisi toisesta maassa. Olen aina ollut utelias ja halukas kokemaan ja näkemään uutta. Ja voisiko se olla niin erilaista, onhan siellä hevosia, joiden seurassa olo luonnistuu aina. Ajatuksissani pyörittelin toiveita että paikka itsessään olisi toimiva ja omistajat mukavia. Onnekseni myös nämä molemma toteutui, enkä voi olla kiitollisempi. Koirani Nemo meni aivan ihanaan paikkaan hoitoon, joten hänenkään suhteen ei tarvitse stressata. Hevoseni Bella viettää mukavaa elämää laumakavereiden kanssa ja ystäväni antavat hänelle huomiota puolestani.

Nemo miettii onko Joulu, kun hänelle ostettu näin paljon ruokaa varastoon ennen lähtöäni.

Lissabonissa

Lähdin siis Helsinki-Vantaalta  matkaan aamulennolla ja saavuimme matkaseuralaiseni kanssa Lissaboniin jo ennen puoltapäivää. Tästä alkoi ehkä se jännittävin osuus. Meidän tulisi päästä Faroon julkisilla kulkuneuvoilla. Tässä kohtaa sitä hieman kiittelin, että en ole yksin tilanteessa. Aloimme etsiä metroasemaa, oikeaa metroa ja sinne lippuja. Haastavaa tästä teki se että Portugalissa suurimmaksi osaksi opasteet on vain paikallisella kielellä kirjoitettuna, ei juurikaan eglanniksi. Pääsimme metrolla paikkaan, josta oli aikomus vaihtaa junaan. Sama toistui, ensin yritimme löytää juna-aseman, jonka jälkeen liput. Onnistuimme jälleen molemmissa ja siinä meille jäikin ennen junan lähtemistä useampi tunti aikaa. Kävimme läheisessä kauppakeskuksessa syömässä ja kurkkaamsassa vähän maisemia. Oli siis pieni hetki aikaa nähdä Lissabonin yhtä osa-aluetta, joka toi matkaan myös omalta osaltaan kultturia.
Junaan päästyämme saimme hengähtää 3,5 ihaillen maisemia. Tosin meille kävi hieman huono tuuri, meidän vaunusta oli ilmastointi rikki ja hiki tuli pelkästään istuessa paikallaan. No siitäkin selvittiin, hyvien eväiden avustamana.
Perillä Farossa meitä odotti Pia ja hänen puolisonsa Daniel. He ottivat vieraansa lämpimästi vastaan ja itsekkin rentouduin heti heidät tavatessani. He ovat todella lämmin sydämmisiä ihmisiä ja se välittyi välittömästi heidän lähellään.
Ajomatka Alcoutimiin, jossa tulen viettämään reissuni, kesti n. 1h. Ajomatkalla aloin olla jo aika väsynyt, sillä matkan teko oli tässä kohtaa kestänyt yli 12h. Englannin kieli tuntui alkuun takkuiselta, etenkin väsyneenä ja koska kaikki muut puhuivat sitä todella sujuvasti, kuin äidinkielenään. Pian kuitenkin sanoja alkoi löytyä ja aina helpottaa se, etten ole koskaan epäröinyt avata suutani. Saavuimme mutkaista tietä ajettua kauniiseen rauhalliseen kylään. Tien vieressä oli kyltti "country quest"..olimme saapuneet perille!

Ensimmäinen hevonen näkyi kukkulalla

Ajoimme autolla ylös mäen päälle, josta löytyi sekä asumus, että sen ympäröimä hevosten tarhaus. Heti auton saavutua pihaan kuului ensimmäisten hevosten hörinä. Hevoset olivat tottuneet siihen että auto ajoi pihaan heidän tarhansa läpi ja olivatkin riemuissaan ihmisten palattua. Heti paikan nähtyäni olin aivan sanaton. Miten kaunista, oli ensimmäinen reaktio. Täältä mäen päältä näki todella kauas kauniisiin maisemiin. Aivan tuossa vieressä kulkee joki, jonka toisella puolella näkyy Espanja. Mieletontä saada nauttia hevosten kanssa puuhailusta näissä olosuhteissa!