Koiria, kodillisia sekä kodittomia

           KOIRIA, KODILLISIA sekä KODITTOMIA


Täällä Coutry Questilla asuu kaksi koiraa, Penny Line sekä Sirius. He ovat molemmat muutama vuosi sitten pelastettu dogs of portugal- nimiseltä koirarescue tilalta. PennyLine on Siriuksen äiti. He ovat molemmat todella isoja koiria, laumanvartioita. Rotuina epäillään olevan Portugalin mastiffi. Rodulle on siis tyypillistä vartioida laumaa ja sen ympäristöä. Nämä koirat ovat hyvin reviiritietoisia, mutta hirmu lempeitä jättiläisiä. Molemmat on ihan sylivauvoja, vaikka hoitavat kyllä omaa osuuttaan hyvinkin mallikkaast ja tunteella. Koirat siis kokevat että heidän jokapäiväinen työtehtävä on haukkumalla vahtia tiluksia. Pennylinea ei voi pitää vapaana, joten hän on usein päivisin ketjussa kiinni eri puolilla tonttia. Koska talo sijatsee korkealla, on täältä hyvät näkymät vahtia. Sirius voi olla vapaana. Koirat lenkitetään jokapäivä sekä aamulla että illalla. Käymme vuorotellen Pian kanssa koirien kanssa lenkillä, Pia ehkä enemmän koska minä hoidan omalta osaltani hevosia sekä aamulla että illalla.

Eräänä yönä koirat haukkuivat sisällä erityisen paljon ja omistajat olivat tästä kovin ihmeissään. Daniel sanoi nähneensä että koirat luultavasti haukkuivat mustalle kissalle, joka näkyi lasioven takana. Seuraavana iltana kun olin viemässä koiria ulos niin yhtäkkiä Sirius lähti juoksemaan lähellä pihaa jonkin pienen mustan perään. Pennylane meni niin villiksi että meinasi olla vaikeaa pidellä tuon kokoista koiraa. Sanoinkin että jopa hevosta on helpompi hallita jos se villintyy. Pihaan päästyäni huomasin että pieni musta ei ollutkaan kissa, vaan koira! Pieni koditon koira oli tullut pihaat etsimään ruokaa ja turvaa. Kutsuin talon väen katsomaan koiraa ja päätimme yhteistuumin että sitä ei voi jättää ulos, vaan se on otettava suojaan sisään ja katsottava mitä sen kanssa tehdään. Täällä päin ei kuulemma juurikaan näy kodittomia koiria, paitsi joskus harvoin metsästäjien hylkäämiä. Tämä koira ei kuitenkaan ollut mikään metsästyskoira, vaan enemmänkin sohvakoira mallia. Koira tärisi pelosta ja huonosta olosta, mutta ei näyttänyt alkuunkaan mitään agression merkkejä, vaan oli enemmänkin kiitollinen siitä että saa apua ja huomiota. Otimme koiran sisään, annoimme ruokaa ja vettä sekä pehmeän lämpimän viltin. Koira ahmi ruokaa ja joi paljon vettä. Se oli ihan takkuinen ja tärisi. Jätimme sen erilliseen tilaan odottamaan huomista päivää, jolloin voisimme arvioida sen tilan paremmin ja selvittää olisiko sitä mahdolisesti joku etsinyt. Seuraavana päivänä selvisi paremmin, missä kunnossa koira todella oli. Se oli täysin takussa ja rastoilla. Se vilisi pientä elämää ja korvat oli täynnä punkkeja. Tästä kaikesta huolimatta se katsoi meitä kirkkain silmin ja luotti toivoen että se on nyt pelastettu. Niinkuin se olikin. Annoimme koiralle lisää ruokaa ja aloimme hoitaa sitä. Leikkasin koiralta ensin kaikki rastat pois. Hän ei hievahtanuthaan, vaan oli todella luottavainen ja nuoli kättä. Käänsi jopa kylkeä että silittäisin mahan alta. Kun sain leikattua koiralta rastat pois, kokeisin ekaa kertaa jos se haluaisi lähteä käymään ulkona tarpeilla. Kuten arvella voi, se ei kovin mielellään halunnut ulos, koska pelkäsi tulevansa hylätyksi. Koiran pystyi kuitenkin ottaa syliin ja niin kuljettaa ulos. Koira otti itselleen paikan, johon teki yli viikon kaiken, täysin samaan paikkaan. Parin päivän päästä kun olimme saaneet ostettua shampoota joka karkottaa ötökät suun muut koirasta niin leikkasimme koiralta kaikki karvat pois ja pesimme sen shampoolla perusteellisesti. Tässä toimenpiteessä tuli kaikista parhaiten ilmi se, miten paljon koiran turkissa todella oli ötököitä. Se suorastaan vilisi niitä. Pystyi kuvitella minkälainen tunne koiralla on ollut. Koira antoi hyvin leikata karvat, vaikka sitä todella jännitti. Myös pesu meni hienosti ja sen jälkeen olo oli todella helpottunut. Koira alkoi hyppiä ja leikkiä ympärillämme, kuin olisi uudestaan syntynyt. Se todella oli kiitollinen. Koira vietti täällä kanssamme pari viikkoa. Sen aikana siitä tuli kuin osa perhettä. Se kulki kaiken aikaa jonkun ihmisistä jaloissa, todella läheisyyden kipeänä. Isot koirat hyväksyivät tämän harmittoman otuksen nopeasti laumaansa. Pikkukoira nukkui lopulta kanssani minun sängyssä. Madotimme hänet ja kutsuimme eläinlääkärin tarkistuttamaan voinnin. Valitettavasti koiralta löytyi  kasvaimia, mutta ne olivat pieniä nisissä. Se on hyvin yleistä vanhemilla nartuilla. Selvitettäväksi jäi, ovatko ne hyvä vai huonolaatuisia. Koira sai myös kipulääkkeen sekä antibiottikuurin.
Tämän jälkeen aloimme etsiä koiran mahdollisia omistajia tai uutta kotia, jossei omistajia löyty. Arvelimme että tässä kunnossa olevaa koiraa ei ole kukaan hetkeen kaivannut. Koiralta ei löytynyt mikrosirua. Kuin ihmeen kaupalla nettiin laittamamme ilmoituksen jälkeen pian koirasta otti yhteittä amerikkalainen pariskunta, joka oli etsinyt jo pidemmän aikaa pientä aikuista koiraa itselleen. He olivat kiinnostuneita antamaan tälle suloisuudelle kodin! Tästä noin viikon jälkeen tämä pieni onnekas koditon koira olikin onnellinen kodillinen koira, joka sai rakastavan perheen ympärilleen ja mitä luultavimmin elää siellä lopun ikänsä hyvässä hoidossa. Koira näytti todella tyytyäiseltä kun veimme sen uusien omistajien luo. Oli hienoa saada kokea myös tälläinen tilanne täällä ollessa. Todellinen koiran omatoiminen pelastaminen kadulta ja uuden elämän mahdollistaminen.


Tänne tullessamme oli myös puhetta että olisi erityinen kokemus päästä käymään jossain rescuekoira- tilalla. Netin kautta meille selvisi, että tässä aika lähellä asuu englannista muuttanut pariskunta, joilla on rescue tila. Otimme heihin yhteyttä ja sovimme käynnin heidän luonaan. Ajomatka oli yllättävän lyhyt kun eräänä aamuna lähdimme kohti paikkaa. Nainen oli meitä autolla vastassa ja ajoimme peltojen läpi aidatulle tilalle, jossa meitä oli heti vastassa tosi iso lauma vapaita koiria. Kaiken kokoisia ,ikäsiä ja värisiä ystäviä tuli heti meitä vastaan häntää heiluttaen. Jokainen koira otti meidän todella kauniisti vastaan. Oli yllättävää nähdä että nuo koirat olivat niin luottavaisia ihmistä kohtaan, vaikka jokaisella niistä oli jossain määrin rankka historia, joko huonosti kohdeltuina tai sitten kodittomina katukoirina. Heitä selkeästi hoidettiin todella hyvin ja rakkaudella. Tilalla oli paljon aitauksia, jossa oli koiria sekä muita eläimiä. Koirat ovat kuulemma kaikki samaa aikaa vapaana aitaukista, silloin kun vieraita ei ole paikalla. Näin videoita kun koirat kulkevat kaikki sulassa sovussa alueella, joten tämä ei ollut vain puhetta. Myös kissat olivat moni koirien joukossa, mutta heillä oli myös oma rauhallinen alue, joka mahdollistaa rauhassa olon ja levon. Moni kissa oli hyvin sairas ja heitä hoidettiin parhaillaan. Kissoilla on paljon tauteja jotka leviävät helposti. Kaikilla eläimillä oli nimet ja niitä kohdattiin yksilöinä. Koirien joukossa oli myös ihan muutaman viikon ikäisiä pentueita, jotka olivat omalla aluellaan. Pennut oli löydetty kadulta huonossa kunnossa, mutta nyt ne oli hyvässä hoidossa. Portugalissa on kuulemma todella paljon kodittomia koiria, eikä tilaa ole kaikille. Tämä on surullinen totuut. Tilalta löytyi myös vuohia, kanoja, ankkoja, possuja sekä hevosia. Kaikki nämä olivat omalla alueellaan ja niistä pidettiin hyvää huolta. Toivon mukaan moni näistä eläimistä löytäisi hyvät uudet kodit, jotta uusille tulisi taas tilaa ja sitä kautta nekin voisi saada mahdollisuuden terveyteen ja mahdolliseen rakkauden täyteiseen elämään.

PennyLine

Sirius

koditon koira ensimmäisenä päivänä kun leikkasin rastat pois.

vähitellen alkoi tulla hymy huulille

aluksi jännitti kovasti

karva ajaltu ja pesty

heti virkeämpi ja onnellisempi pikkuinen

Laajennuksia

                                     LAAJENNUKSIA

Täällä ollessani laajensimme hevosten elintilaa muutamasta eri paikasta. Vaikka hevosilla oli jo valmiiksi paljon tilaa missä liikkua, niin silti vaeltamaan luotu eläin laajentaa mielellään aluettaan missä elää. Hevonen on lisäksi erittäin utelias eläin ja myös sen takia ne ovat aina kiinnostuneita uusista alueista mihin ne erityisesti lauman turvin voivat mennä tutkimaan. Hevosilla oli valmiiksi yksi tarha-alue talon toisella puolella ja toinen mäkisempi alue toisella puolella taloa. Jo tässä heillä oli paljon tilaa liikkua ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä kuten nopeampi tempoista liikkumista , kiipeilyä  sekä ruuan "etsimistä". Hevoset käyttämät kumpaakin puolta melkeen yhtä paljon, sillä molemmat niistä sisältävät resursseja joita hevonen tarvitsee. Molemmilla puolilla on vettä sekä suojaa, mutta toisella puolella on enempi varjopaikkoja, toisella puolella tapahtuu väkirehuruokinta jne. Laajensimme aluetta molemmille puolille. Etupuolella olevan tarhan alueelta lähti korkealle rinteeseen alue, missä hevoset todella joutuvat jumpata kehoaan kiivetessään. Kyseinen alue siis aktivoi hevosia käyttämään kehoaan ja ratkaisemaan kulkureitin haasteita.
Alueella kävi raivauskone raivaamassa pienimmät kasvustot pois, jotka estivät kulkemisen tyystin. Vain puut jätettiin. Raivatut kasvit piti käsin siirtää sivuun alueelta, jossa oli oma hommansa, mutta se on vaivan arvoista kun voi mahdollistaa hevosille laajemman alueen elää.

Loretta osallistuu talkoisiin

Lauma tarkkaili useamman päivän ajan kun teimme alueelle aitausta ja raivauksia. Hevoset odottivat uteliaina ja innokkaina uudelle alueelle pääsyä, sillä tietysti ne tunnisti aitauksen tarkoittavan sitä, että se on osoitettu heille. Kun yhtenä aamuna laajennus oli valmis ja oli aika päästää lauma katsomaan sitä, innostuivat he ihan toden teolla porttien auettua! Ensimmäinen hevonen juoksi katsomaan paikkaa ja pian perässä loput. Jokainen hevosista kiipesi ihan rinteen huipulle asti ja vauhdilla tultiin myös alaspäin. En ollut nähnyt tämän niin rauhallisen lauman olevan kertaakaan noin menevällä tuulella. Harjat vain hulmusi ja perät heitti kun lauma nuoria ja vanhoja hevosia ilakoi. Tässä taas pääsi todistamaan sen, että hevoset todella voivat kokea riemua ja innokkuutta, sekä sen että lauma toimii hyvin vahvasti yhdessä etenkin uusissa tilanteissa.

Lauma innokkaana uudella alueella

Onnelliset hevoset

Naksutin koulutusta ja kavioiden vuolua

             NAKSUTIN KOULUTUSTA JA KAVIOIDEN VUOLUA

Ensimmäisellä viikolla tosiaan PHA.n Nina Laiho oli pitämässä hevosen kouluttamis kurssia, johon itsekkin sain osallistua. Kurssilla käytiin läpi ihan alusta asti hevosta eläimenä, niiden käyttäytymis malleja, käyttäytymisen syitä ja miten niitä tulisi huomioida hevosen kanssa ollessa ja  työskennellessä. Kurssi sisälsi paljon teoriaa, mutta myös hevosten kanssa käytännön harjotteita. Jokainen kurssilainen sai ns. oman kurssihevosen, jonka kanssa sai harjoittaa omia koulutustaitojaan, sekä tietysti opettaa hevoselle asioita, jokaisen yksilön rajoitteet ja tarpeet huomioon ottaen. Oli hienoa päästä kokeilemaan naksutin koulutusta, joka ei ole minulle ennestään tuttu muuten kun teorian puolesta. En ole ikinä kokeillut sitä edes koiran kanssa, koska omat kouluttamis tapani ovat olleet erilaiset. Merkinantovälineenä sai käyttää joko naksutinta tai ihan itse kehitää äänimerkin. Perjaate on sama. Merkki annetaan kun hevonen tekee oikein tai etenee päättelyllä oikeaa, pyydettyä asiaa kohti. Naksutin on nopeampi tapa reakgoida toivottuun, verrattuna palkkinnon alto. Lisäksi naksutin mahdollistaa opettamaan hevosta esimerkiksi koskemaan jotain mikä ei ole ihmisen lähellä, jolloin naksu-merkki antaa merkin oikein tehdystä, eikä palkalla ole niin kiire tulla heti. Hevoset oivaltavat todella hyvin tälläisiä koulutustapoja ja ovat hyvin motivoituneita tekemään yhdessä, kun koulutus on selkeää ja lisäksi tarjolla on palkintoja. Positiivista vahvistamista.

Ensimmäisen viikon aikana hevosten kavoit vuoli paikallinen vuolija, joka käy vuolemassa mm.rescue hevodsten kaviota. Hänellä oli siis kokemusta monenlaisten historioiden omaavien hevosten kanssa työskentelystä. Hän oli lempeä, selkeä ja nopea työssään. Autoin omalta osaltani sen verran, että laitoin aina seiraavalle hevoselle riimun ja ojensin heitä vuoltavaksi kun edellinen oli valmis. Tuolloin en edes muistanut hevosten nimiä. Seurailin silma tarkkana miten paikallisen vuolijan vuolu tapahtuu, sillä itse vuolen myös. Meni vain muutama viikko kun hevoset olivat jo kasvattaneet kaviota paljon ja ne oli vuolua vailla. Sovimme Pian kanssa että minä voisin kurkata kavioita siellä ollessani. Osottautuikin onneksi että minulla oli vuolutaitoja, sillä hevosten kavioit todella kasvoi kovaa vauhtia ja vaatimat huoltoa jokainen. Siinä sitä hommaa riitti, 11 hevosen vuolut. Kaviot olivat tietyllä tapaa erilaiset kun mitä Suomessa hevosilla. Kavio aines oli ihan kivi kovaa, valkoviivoihin oli päässyt kivet kaivautumaan jne. Hommaa riitti. Oli todella mielenkiintoista ja mielekästä vuolla näin monen eri hevosen kaviota, tehdä huoltoa tai pieniä korjauksia. Useammat hevosista hieman jännitti vuolutilannetta, mutta jokainen heistä luotti minuun todella hyvin. Pidän aina vuolut mahdollisimman lyhyinä, kuuntelen hevosta kokoajan, en tee mitään väkisin jne. Tietysti myös se vaikutti erttä olin heille jo tuttu ihminen, joten minua ei tarvinnut lähtökohtaisesti jännittää. Pia sanoi minulle että monilla hevosista vuolu meni paremmin kun yleensä, mikä oli tietysti aivan ihana palkitseva palaute, koska siihen juuri vuolussani pyrin, että hevosella on hyvä olla ja kaviot tulee kuntoon. Sain hyvää oppia useiden kavoiden vuolusta. Rakenteet, mallit, asennot ja kaikki on niiin erilaiset jokaisella. Olen kiitollinen tästäkin luottamuksesta ja pikkusen taas parempana vuolijana tulevaisuudessa.

innokkaat koulutettavat

Zaran tyylinäyte

peruutuksia

Ellie vuolussa

Paloma oli minun kurssihevosena

Lähdön aika

                                       LÄHDÖN AIKA

Jokainen matka loppuu jossain kohtaa ja on sen jälkeen lähdetään uutta kohti, kokemusta rikkaampana. Täällä olo antoi minulle enemmän kun olisin voinut toivoa. Sain todella kauniin kokemuksen hevosten kanssa, ihanassa ympäristössä, hienojen ihmisten kanssa. Muistan tämän reissun varmasti aina, niin positiivisin mielin. Jokainen hevonen jätti jäljen sydämmeen ja muistelen heitä aina lämmöllä. On ihanaa tietää että heillä on hyvä olla tässä kodissaan aina. Lauma vapaita, rakastettuja sieluja,
Viimeisenä päivänä kävin viettämässä hetken hevosten kanssa. Oli mieletön tunne nojata puuta vasten ja hengittää yhdessä lauman kanssa. Lähes jokainen hevonen tuli viettämään yheistä lepohetkeä, suloisen tuulen äärelle. Tuo hetki jäi minulle todella vahvasti mieleen. Olimme kuin yhtä. Olimme kuin yhdessä kiitollisia toisillemme tästä yhteisestä ajasta ja siitä kaikesta mitä toisiltamme opimme ja mitä toisillemme annoille. Uskon niin. Hevonen on viisas ja maaginen, todela herkkä hevoenen. Se osaa lukea meidän energioita ja tunnistaa tunnetilojamme. Hevonen on todella hyvä eläin oppaana omaan itseemme. Tämä lauma todisti sen taas kerran. Jokainen tämän lauman jäsen oli mielettömän herkkä ja jokaisella oli oma tapansa lähestyä ja löytää tiensä sydämmeen.

                                       Kiitos Country Quest Portugal, sen ihmiset sekä eläimet

Meditointia, lenkkeilyä ja joogaa

                 MEDITOINTIA, LENKKEILYÄ ja JOOGAA

Olen todella onnellinen että täällä minulla on ollut paljon aikaa myös itselleni, tallihommien lisäksi. Olen todella sen tarpeessa, kovan työvuoden jälkeen. Olen päässyt täällä toteuttamaan tosissaan niitä osa-aluita, mistä elämässä nautin suuresti. Ne ovat edesauttaneet hyvinvointiani ja viihtymistäni täällä. Saanut myös miettimään että mitä sitä omalta elämältään haluaa tämän jälkeen, kun ovia on suljettu ja uusia on tarkoitus avata. Joskus sitä tarvitsee lähteä kauas, jotta näkee lähelle. Olemme käyneet yhdessä katsomassa kauniita paikkoja, kuten eräänä päivänä kävimme picnikillä joen rannassa, joka oli todella kaunis, aika koskematon paikka. Siellä oli kirkas vesi, kalat hyppivät ilmaan vedestä, sorsat uivat yhdessä, vesi virtasi joessa olevasta putouksesta joka oli mielettömän rauhaisa voimakkaasta virrastaan huolimatta. Siellä oli myös ihania vanhoja raunioita, jotka olivat jääneet veden keskelle. Toinen mikä jäänyt mieleen oli kun kävimme katsomassa Monte Gordossa rantaa.

Monena aamuna herätessäni olen hevosten hoitamisen jälkeen pysähtynyt hengittämään ja nauttimaan hetkestä. Usein venyttelen tai joogailen pari tuntia, sillä lähtee päivä ihanasti käyntiin kun kehossa virtaa ja mieli vapautuu kaikelta stressiltä. Toinen mikä todella sopii minulle mielen ja kehon virkistäytymisen suhteen on kävely luonnossa.Täällä riittää paljon vaellus reittejä. Hiljainen luonto antaa sijaa omille ajatuksille ja keho nauttii liikkumisen vapaudesta. Täällä luonto on tosin karua, pahtavan kuumuuden takia, mutta silti niin kaunista ja virkistävää erilaisuutensa puolesta. Todella lämpimät päivät pakottavat kantamaan vettä mukana, onneksi tuuli helpottaa helteen keskellä.
Iltaisin olen tykännyt nauttia tähtitaivaan alla meditoinnista tai vaan hengailusta. Useimmiten hevosten keskellä. Täällä tähtitaivas on todella kirkas ja myös milkyway on mahdollista nähdä selkeästi. Siihen mukaan rauhaisaa musiikkia niin mieli todella rentoutuu päivän touhujen jälkeen ja antaa sijaa omille ajatuksille ja niiden vapauttamiselle. Laumassa on useita yksilöitä jotka tulevat luokse kun istun heidän tarhassan, mutta yksi hevosista, Jennifer on kokenut kutsua tulla kanssani hetkeen, olemaan yhdessä läsnä. Hän painaa turvan kasvojani vasten ja hengittää syvään. Siihen hän jää vierelle hengittelemään ja rentouttaa kehonsa. Välillä hän ihan vaappuu, kun löytyy oikein rento tila. Tuollaisten yhteyksien kokeminen hevosten kanssa on ainutlaatuista. Täällä on ollut mahdollisuus tähän kaikkeen vaikka joka päivä, ja olen siitä hyvin kiitollinen.

Aamun kauneus

Baby Lua

Jennifer

Paloma

lenkkipolun varrelta jokinäkymä

Laskeutuminen uuteen ympäristöön

             LASKEUTUMINEN UUTEEN YMPÄRISTÖÖN

lauma päivälevolla

Täällä nyt sitten, kuusi kokonaista viikkoa. Katson ympärilleni ja nään niin kauniin maiseman. Lauman hevosia, jotka elää virikkeellisessä elinympäristössä niin levollisina yhdessä. Koko tontti on aidattu hevosten käyttöön ja ihmiset kulkevat lähestulkoo kaikkialla hevosten ympäröimänä. Talo on todella kaunis, etenkin sisällä sisustus on luova ja idyllinen. Huone jonka sain täällä oloni ajaksi käyttöön hurmani minut täysin! Pieni kauniisti sisutettu huone, josta pääsee suoraa hevosten tarhaan. Monesti hevoset hengailevat suoraa huoneeni ulko-oven takana, koska siitä löytyy yksi varjopaikoista. Unelma huone hevosihmiselle.
Ensimmäisen viikon aikana täällä oli myös PHA.n (project happy athlete) kulutuskurssi, johon pääsin osallistumaan. Kurssilla käytiin yleisesti läpi hevosta eläimenä, sen käyttäymistä ja miten voimme positiivisella vahvistamisella vahvistaa tiettyjä käytöksiä ja esimeriksi kouluttaa hevosille toivottuja, ihan arkeenkin liittyviä juttuja. Kurssilla oli kiva päästä itsekkin tekemään harjotteita hevosten kanssa. En juurikaan oman hevoseni kanssa tee mitään klikkeri koulutuksia, vaikka muuten kyllä käytän ruokapalkkaa milloin mitäkin yhdessä teemme. Hevoset on mielettömän viisaita eläimiä ja niittä on kyky ratkoa haasteita. Lähtökohtaisesti hevonen joka elää ihmisen kanssa, on hyvin halukas touhuamaan tämän tyyppisiä harjoitteita. Sellaisia missä se saa itse ratkoa, se saa positiivista palautetta ja itseluottamusta kasvattavia kehuja jokaisesta yrityksestä.

Jennifel tuli ensimmäisenä hevosena luokseni

Ensimmäisen viikon aikana tutustuin siis uuteen ympäristöön, useaan uuteen ihmiseen, harjoitin kielitaitoja ja nautin lähes +40 asteen lämmöstä. Yksi ihan parhaita juttuja on täällä Pian tekemät ruuuat. Hän on ihan mestari kokki! Kurssin ajan söimme vain kasvisruokaa, mikä oli todella nautinnollista. Niin fresh ja ravitseva vaihtoehto näihin super lämpimiin päiviin.
Kävimme kurssilaisten kanssa yhtenä päivänä Espanjan puolella syömässä. Joelle joka ylitettiin ei ole kun muutama kilometri.
Kurssin aikana kävimme muutaman kerran meditoimassa iltahämärässä hevosten joukossa, kirkkaan tähtitaivaan alla. Aloitin myös itse useamman aamun joogaamalla/kehonhuololla. Ihana kun aurinko rupeaa vähitellen nousta ja lämmittää kehoa. Mieli lepää täällä rauhassa.Rauhallisten meditointi sessioiden lisäksi kävimme välillä myös kävelyllä täällä hieman erilaisessa ympäristössä. Ihania illanviettoja yhdessä, hevosten kanssa oppimista ja rentoa olemista. 

Zara tuli sanomaan hei uudelle ihmiselle

Espanjaan menossa

Hakita sai ensimmäisen halin

Espanjan puolella syömässä

Ninan kanssa aamulenkillä

Lauma vapaita sieluja

                             LAUMA VAPAITA SIELUJA

Country quest portugalin hevoset ovat kaikki tammoja ja kaikki elävät yhdessä samassa laumassa. Jokaisella luonnollisesti on oma historiansa, kaikki he ovat rescue hevosia, eli pelastettuja huonoista oloista, paitsi lauman nuorin, joka on syntynyt juri ennen laumaan tuloa. Hevosista ei heti aluksi näe että ne olisivat voineet huonosti aikoinaan, koska kaikki heistä voi nykyään niin hyvin. Kun vietät enemmän aikaa heidän kanssaan, alat paremmin ymmärtää mitä näiden hevosten ympärillä on tapahtunut. Sekä fyysisesti että henkisesti. Osalla hevosissa myös näkyy historian koettelemukset, osa kantaa niitä vaan sisällään. Saatat nähdä siis nähdä ulkosia arpia, mutta myös tuntea sisäisiä.
Nämä hevoset ovat kuitenkin todella luotavaisia ihmisiä kohtaan nykyään ja elävät rentoa rauhallista elämää hyvin hoidettuina ja rakastettuina. Sellaista elämää mitä jokainen hevonen ansaitsisi elää. Tilaa on paljon vaihtelevassa maastossa, ruokaa tarjolla lähes kokoajan, suojaa auringolta, lajitoverit ympärillä ja vapaus olla oma itsensä.

Lajityypillisen elämisen mahdollisuuksiin on panostettu. Hevoset ovat todella uteliaita, avoimia ihmisiä kohtaan ja aina valmiita viettämään hetkiä yhdessä, oli sitten kyse touhuamisesta tai vaan hengailusta. Laumassa on sekä nuoria, että vanhoja hevosia. Tämä on luonnolisesti havaittavissa ihan fyysisesti ulkönäin ja liikkumisenkin perusteella. Mutta jokainen hevonen on iästä huolimatta terveitä, mikä on tärkeintä. Hevosten historiaa on mahdotonta täysin tietää, mutta Pia ja Daniel ovat ottaneet jokaisen hevosen kohdalla sitä niin hyvin selvää kuin mahdollista. Näin ollen nämä pystyy huomioimaan hevosten kanssa yhteisiä hetkiä viettäessä. Myös ikiä on vaikea varmaksi sanoa, mutta niistä on arviot. Osat ikä on paremmin tiedossa kun toisten, vanhempien hevosten ikää vaikea saada tarkoin tietää. Myös rodut ovat vain arvauksia, paitsi kahdella lauman jäsenellä on polttomerkit, jotka varmentavat puhtaan rodun. Värejä laumasta löytyy ihan laidasta laitaan. Lauma on kaiken kaikkiaan todella harmoninen tammalauma, jossa jokainen yksilö on kaunis sekä sisältä että ulkoa. Historiastaan huolimatta ne elää täysillä tasapainoista nautinnollista elämää, turvassa ja hyvässä hoitossa. 

Hevosten kanssa ei enää ratsasateta ollenkaan, vaan ne elävät enemmänkin rennon mielen elämää ihmisten ystävinä. Niiden kehoja kunnioitetaan ja mielentilaa kuunnellaan. Hevosten kanssa kyllä silti tehdään paljon juttuja, aina kun ne ovat itse siihen halukkaita. Esimerkiksi naksutinkoulutus ja positiivinen vahvistaminen ovat yhtiä yhteisen tekemisen muotoja. Lähes jokaiselle näistä hevosista on opetettu pieniä temppuja ja jumppaa naksutinta hyväksi käyttäen. Naksuttimen kanssa käytetään ruokapalkkaa, joka toimii positiivisena vahvisteena. Lisäksi hevosten kanssa käytään useita kertoja viikossa kävelyllä niin, että useampi hevonen lähtee mukaan. Osa vapaana osa taluttaen. Tästä hevoset luonnollisesti nauttivat myös paljon. 

Täällä hevosilla on lähes kokoajan heinää tarjolla. Maaperä on kuiva, eikä sieltä juurikaan löydy syötävää, joten ruokailut on pääsääntöisesti heinä, mitä ihminen jakaa. Heinä on hyvin erilaista kun suomessa, todella paljon kuivempaa. Paaleissa saattaa olla isoja eroja, jotku ovat tämän vuotisia, jotku edellis. Hevoset ovat kuitenkin tottuneen nimenomaa tähän heinään, eivätkä voisi varmasti syödä niin vahvaa heinää mitä suomalaiset hevoset. Tätä ei ole koskaan tullut mietittyä, että tietenkin joka paikassa on erilainen määperä, ilmasto ja näin ollen sato. Hevosten heinät ripotellaan ympäri niiden tarha-aluetta, joka aktivoi niitä liikkumaan ja etsimään ruokaa, kuten luonnossa. Heinää jaetaan muutaman tunnin välein, Aamulla sekä illalla hevoset saavat lisäksi väkirehuja. Kauraa, melassia, lusernaa sekä pienen määrän mysliä. Jokainen hevonen asettuu syömään omalle paikallee, jolloin jokainen saa syödä rauhassa. Tätä toki joutuu aina vähän vahtia. Itse kehittelin tähän toimivan systeemin niin, että suht saman arvoiset hevoset ovat samassa paikassa ja alempi arvoisia jaettuna porttien taa. Aitauksien alueet ovat siis aina auki, mutta niitä on mahdollisuus sulkea portein. Tästä on hyötyä esim ruokinnoissa ja jos jonkun hevosen kanssa haluaa rauhassa esim kouluttaa. 

Kun hevoset syövät, niiltä myös katsotaan kaviot, eli kaksi kertaa päivässä tarkistetaan ettei kavioihin ole jäänyt mitään ylimääräsitä, kuten kiviä jumiin.
Olen itse käynyt kavioidenvuolu kurssin ja täällä ollessani pääsin toteuttamaan itseäni myös tämän suhteen. Oli todella kehittävää päästä vuolemaan 11 hevosen kaviot. Luonnollisesti jokainen hevonen omistaa erillaiset kaviot, ja se tulee aina ottaa huomioon vuolussa. Oli hieno mahdollisuus päästä tutustumaan ja vuolemaan paljon erilaisia kaviota. Täällä hevosia palkitaan vuolun aikana onnistuneesta suorituksesta, esim jalan nostosta pyynnöstä ja rauhallisesta olemuksesta. Näin tulisi olla minusta enemmän, sillä vuoluhetki ei ole koskaan hevoselle helpoin mahdollinen tilanne. Siitä voi kuitenkin tehdä mukavaa positiivisella vahvistamisella.

Ruokinta hetki

Jennifef n.6

Tina n.4v

Lua 3v

Bolinhas 20-25v

Paloma 15-20v

Loretta 20-25v

Lola 10v

Severa 10v

Hakita 8v

Ellie 20-25v

Zara 20-25v