sun, wind and free souls: Koiria, kodillisia sekä kodittomia

KOIRIA, KODILLISIA sekä KODITTOMIA

Täällä Coutry Questilla asuu kaksi koiraa, Penny Line sekä Sirius. He ovat molemmat muutama vuosi sitten pelastettu dogs of portugal- nimiseltä koirarescue tilalta. PennyLine on Siriuksen äiti. He ovat molemmat todella isoja koiria, laumanvartioita. Rotuina epäillään olevan Portugalin mastiffi. Rodulle on siis tyypillistä vartioida laumaa ja sen ympäristöä. Nämä koirat ovat hyvin reviiritietoisia, mutta hirmu lempeitä jättiläisiä. Molemmat on ihan sylivauvoja, vaikka hoitavat kyllä omaa osuuttaan hyvinkin mallikkaast ja tunteella. Koirat siis kokevat että heidän jokapäiväinen työtehtävä on haukkumalla vahtia tiluksia. Pennylinea ei voi pitää vapaana, joten hän on usein päivisin ketjussa kiinni eri puolilla tonttia. Koska talo sijatsee korkealla, on täältä hyvät näkymät vahtia. Sirius voi olla vapaana. Koirat lenkitetään jokapäivä sekä aamulla että illalla. Käymme vuorotellen Pian kanssa koirien kanssa lenkillä, Pia ehkä enemmän koska minä hoidan omalta osaltani hevosia sekä aamulla että illalla.

Eräänä yönä koirat haukkuivat sisällä erityisen paljon ja omistajat olivat tästä kovin ihmeissään. Daniel sanoi nähneensä että koirat luultavasti haukkuivat mustalle kissalle, joka näkyi lasioven takana. Seuraavana iltana kun olin viemässä koiria ulos niin yhtäkkiä Sirius lähti juoksemaan lähellä pihaa jonkin pienen mustan perään. Pennylane meni niin villiksi että meinasi olla vaikeaa pidellä tuon kokoista koiraa. Sanoinkin että jopa hevosta on helpompi hallita jos se villintyy. Pihaan päästyäni huomasin että pieni musta ei ollutkaan kissa, vaan koira! Pieni koditon koira oli tullut pihaat etsimään ruokaa ja turvaa. Kutsuin talon väen katsomaan koiraa ja päätimme yhteistuumin että sitä ei voi jättää ulos, vaan se on otettava suojaan sisään ja katsottava mitä sen kanssa tehdään. Täällä päin ei kuulemma juurikaan näy kodittomia koiria, paitsi joskus harvoin metsästäjien hylkäämiä. Tämä koira ei kuitenkaan ollut mikään metsästyskoira, vaan enemmänkin sohvakoira mallia. Koira tärisi pelosta ja huonosta olosta, mutta ei näyttänyt alkuunkaan mitään agression merkkejä, vaan oli enemmänkin kiitollinen siitä että saa apua ja huomiota. Otimme koiran sisään, annoimme ruokaa ja vettä sekä pehmeän lämpimän viltin. Koira ahmi ruokaa ja joi paljon vettä. Se oli ihan takkuinen ja tärisi. Jätimme sen erilliseen tilaan odottamaan huomista päivää, jolloin voisimme arvioida sen tilan paremmin ja selvittää olisiko sitä mahdolisesti joku etsinyt. Seuraavana päivänä selvisi paremmin, missä kunnossa koira todella oli. Se oli täysin takussa ja rastoilla. Se vilisi pientä elämää ja korvat oli täynnä punkkeja. Tästä kaikesta huolimatta se katsoi meitä kirkkain silmin ja luotti toivoen että se on nyt pelastettu. Niinkuin se olikin. Annoimme koiralle lisää ruokaa ja aloimme hoitaa sitä. Leikkasin koiralta ensin kaikki rastat pois. Hän ei hievahtanuthaan, vaan oli todella luottavainen ja nuoli kättä. Käänsi jopa kylkeä että silittäisin mahan alta. Kun sain leikattua koiralta rastat pois, kokeisin ekaa kertaa jos se haluaisi lähteä käymään ulkona tarpeilla. Kuten arvella voi, se ei kovin mielellään halunnut ulos, koska pelkäsi tulevansa hylätyksi. Koiran pystyi kuitenkin ottaa syliin ja niin kuljettaa ulos. Koira otti itselleen paikan, johon teki yli viikon kaiken, täysin samaan paikkaan. Parin päivän päästä kun olimme saaneet ostettua shampoota joka karkottaa ötökät suun muut koirasta niin leikkasimme koiralta kaikki karvat pois ja pesimme sen shampoolla perusteellisesti. Tässä toimenpiteessä tuli kaikista parhaiten ilmi se, miten paljon koiran turkissa todella oli ötököitä. Se suorastaan vilisi niitä. Pystyi kuvitella minkälainen tunne koiralla on ollut. Koira antoi hyvin leikata karvat, vaikka sitä todella jännitti. Myös pesu meni hienosti ja sen jälkeen olo oli todella helpottunut. Koira alkoi hyppiä ja leikkiä ympärillämme, kuin olisi uudestaan syntynyt. Se todella oli kiitollinen. Koira vietti täällä kanssamme pari viikkoa. Sen aikana siitä tuli kuin osa perhettä. Se kulki kaiken aikaa jonkun ihmisistä jaloissa, todella läheisyyden kipeänä. Isot koirat hyväksyivät tämän harmittoman otuksen nopeasti laumaansa. Pikkukoira nukkui lopulta kanssani minun sängyssä. Madotimme hänet ja kutsuimme eläinlääkärin tarkistuttamaan voinnin. Valitettavasti koiralta löytyi kasvaimia, mutta ne olivat pieniä nisissä. Se on hyvin yleistä vanhemilla nartuilla. Selvitettäväksi jäi, ovatko ne hyvä vai huonolaatuisia. Koira sai myös kipulääkkeen sekä antibiottikuurin.
Tämän jälkeen aloimme etsiä koiran mahdollisia omistajia tai uutta kotia, jossei omistajia löyty. Arvelimme että tässä kunnossa olevaa koiraa ei ole kukaan hetkeen kaivannut. Koiralta ei löytynyt mikrosirua. Kuin ihmeen kaupalla nettiin laittamamme ilmoituksen jälkeen pian koirasta otti yhteittä amerikkalainen pariskunta, joka oli etsinyt jo pidemmän aikaa pientä aikuista koiraa itselleen. He olivat kiinnostuneita antamaan tälle suloisuudelle kodin! Tästä noin viikon jälkeen tämä pieni onnekas koditon koira olikin onnellinen kodillinen koira, joka sai rakastavan perheen ympärilleen ja mitä luultavimmin elää siellä lopun ikänsä hyvässä hoidossa. Koira näytti todella tyytyäiseltä kun veimme sen uusien omistajien luo. Oli hienoa saada kokea myös tälläinen tilanne täällä ollessa. Todellinen koiran omatoiminen pelastaminen kadulta ja uuden elämän mahdollistaminen.

Tänne tullessamme oli myös puhetta että olisi erityinen kokemus päästä käymään jossain rescuekoira- tilalla. Netin kautta meille selvisi, että tässä aika lähellä asuu englannista muuttanut pariskunta, joilla on rescue tila. Otimme heihin yhteyttä ja sovimme käynnin heidän luonaan. Ajomatka oli yllättävän lyhyt kun eräänä aamuna lähdimme kohti paikkaa. Nainen oli meitä autolla vastassa ja ajoimme peltojen läpi aidatulle tilalle, jossa meitä oli heti vastassa tosi iso lauma vapaita koiria. Kaiken kokoisia ,ikäsiä ja värisiä ystäviä tuli heti meitä vastaan häntää heiluttaen. Jokainen koira otti meidän todella kauniisti vastaan. Oli yllättävää nähdä että nuo koirat olivat niin luottavaisia ihmistä kohtaan, vaikka jokaisella niistä oli jossain määrin rankka historia, joko huonosti kohdeltuina tai sitten kodittomina katukoirina. Heitä selkeästi hoidettiin todella hyvin ja rakkaudella. Tilalla oli paljon aitauksia, jossa oli koiria sekä muita eläimiä. Koirat ovat kuulemma kaikki samaa aikaa vapaana aitaukista, silloin kun vieraita ei ole paikalla. Näin videoita kun koirat kulkevat kaikki sulassa sovussa alueella, joten tämä ei ollut vain puhetta. Myös kissat olivat moni koirien joukossa, mutta heillä oli myös oma rauhallinen alue, joka mahdollistaa rauhassa olon ja levon. Moni kissa oli hyvin sairas ja heitä hoidettiin parhaillaan. Kissoilla on paljon tauteja jotka leviävät helposti. Kaikilla eläimillä oli nimet ja niitä kohdattiin yksilöinä. Koirien joukossa oli myös ihan muutaman viikon ikäisiä pentueita, jotka olivat omalla aluellaan. Pennut oli löydetty kadulta huonossa kunnossa, mutta nyt ne oli hyvässä hoidossa. Portugalissa on kuulemma todella paljon kodittomia koiria, eikä tilaa ole kaikille. Tämä on surullinen totuut. Tilalta löytyi myös vuohia, kanoja, ankkoja, possuja sekä hevosia. Kaikki nämä olivat omalla alueellaan ja niistä pidettiin hyvää huolta. Toivon mukaan moni näistä eläimistä löytäisi hyvät uudet kodit, jotta uusille tulisi taas tilaa ja sitä kautta nekin voisi saada mahdollisuuden terveyteen ja mahdolliseen rakkauden täyteiseen elämään.