sun, wind and free souls: Naksutin koulutusta ja kavioiden vuolua

NAKSUTIN KOULUTUSTA JA KAVIOIDEN VUOLUA

Ensimmäisellä viikolla tosiaan PHA.n Nina Laiho oli pitämässä hevosen kouluttamis kurssia, johon itsekkin sain osallistua. Kurssilla käytiin läpi ihan alusta asti hevosta eläimenä, niiden käyttäytymis malleja, käyttäytymisen syitä ja miten niitä tulisi huomioida hevosen kanssa ollessa ja työskennellessä. Kurssi sisälsi paljon teoriaa, mutta myös hevosten kanssa käytännön harjotteita. Jokainen kurssilainen sai ns. oman kurssihevosen, jonka kanssa sai harjoittaa omia koulutustaitojaan, sekä tietysti opettaa hevoselle asioita, jokaisen yksilön rajoitteet ja tarpeet huomioon ottaen. Oli hienoa päästä kokeilemaan naksutin koulutusta, joka ei ole minulle ennestään tuttu muuten kun teorian puolesta. En ole ikinä kokeillut sitä edes koiran kanssa, koska omat kouluttamis tapani ovat olleet erilaiset. Merkinantovälineenä sai käyttää joko naksutinta tai ihan itse kehitää äänimerkin. Perjaate on sama. Merkki annetaan kun hevonen tekee oikein tai etenee päättelyllä oikeaa, pyydettyä asiaa kohti. Naksutin on nopeampi tapa reakgoida toivottuun, verrattuna palkkinnon alto. Lisäksi naksutin mahdollistaa opettamaan hevosta esimerkiksi koskemaan jotain mikä ei ole ihmisen lähellä, jolloin naksu-merkki antaa merkin oikein tehdystä, eikä palkalla ole niin kiire tulla heti. Hevoset oivaltavat todella hyvin tälläisiä koulutustapoja ja ovat hyvin motivoituneita tekemään yhdessä, kun koulutus on selkeää ja lisäksi tarjolla on palkintoja. Positiivista vahvistamista.

Ensimmäisen viikon aikana hevosten kavoit vuoli paikallinen vuolija, joka käy vuolemassa mm.rescue hevodsten kaviota. Hänellä oli siis kokemusta monenlaisten historioiden omaavien hevosten kanssa työskentelystä. Hän oli lempeä, selkeä ja nopea työssään. Autoin omalta osaltani sen verran, että laitoin aina seiraavalle hevoselle riimun ja ojensin heitä vuoltavaksi kun edellinen oli valmis. Tuolloin en edes muistanut hevosten nimiä. Seurailin silma tarkkana miten paikallisen vuolijan vuolu tapahtuu, sillä itse vuolen myös. Meni vain muutama viikko kun hevoset olivat jo kasvattaneet kaviota paljon ja ne oli vuolua vailla. Sovimme Pian kanssa että minä voisin kurkata kavioita siellä ollessani. Osottautuikin onneksi että minulla oli vuolutaitoja, sillä hevosten kavioit todella kasvoi kovaa vauhtia ja vaatimat huoltoa jokainen. Siinä sitä hommaa riitti, 11 hevosen vuolut. Kaviot olivat tietyllä tapaa erilaiset kun mitä Suomessa hevosilla. Kavio aines oli ihan kivi kovaa, valkoviivoihin oli päässyt kivet kaivautumaan jne. Hommaa riitti. Oli todella mielenkiintoista ja mielekästä vuolla näin monen eri hevosen kaviota, tehdä huoltoa tai pieniä korjauksia. Useammat hevosista hieman jännitti vuolutilannetta, mutta jokainen heistä luotti minuun todella hyvin. Pidän aina vuolut mahdollisimman lyhyinä, kuuntelen hevosta kokoajan, en tee mitään väkisin jne. Tietysti myös se vaikutti erttä olin heille jo tuttu ihminen, joten minua ei tarvinnut lähtökohtaisesti jännittää. Pia sanoi minulle että monilla hevosista vuolu meni paremmin kun yleensä, mikä oli tietysti aivan ihana palkitseva palaute, koska siihen juuri vuolussani pyrin, että hevosella on hyvä olla ja kaviot tulee kuntoon. Sain hyvää oppia useiden kavoiden vuolusta. Rakenteet, mallit, asennot ja kaikki on niiin erilaiset jokaisella. Olen kiitollinen tästäkin luottamuksesta ja pikkusen taas parempana vuolijana tulevaisuudessa.